Skriv lite info till bild 1 här

Tukielimistön kipujen hoitoajatuksia

Syyt tukielimistön rasituskipuihin ja kulumiin ovat moninaiset. Perintötekijät vaikuttavat paljon nivelrikon kehittymiseen. Ikääntyessä tukikudosten verenkierto, joustavuus, lihasvoima ja kudosten lujuus heikkenevät ja alttius uusiutuville ja kroonisille kiputiloille kasvaa. Jalan holvikaaret alkavat mataloitua aiheuttaen monia jalkakipuja. Yleisryhdin huononeminen altistaa selän, niskan ja myös olkaseudun kivuille. Jalan ja nilkkojen rakenne- ja toiminta on hyvin yksilöllistä ja vaikuttaa paljon paitsi alaraajojen niin myös lantion ja selän liikkeisiin.

Tukipohjallisia on käytetty jo kauan erityisesti jalkakipujen hoidossa. Viime vuosina on tietämys tukipohjaratkaisujen vaikutuksista koko alaraajojen liiketapahtumiin kasvanut ja samalla niiden hoidolliset sovellukset ovat paljonkin laajentuneet. Monia pohkeiden, säärten, polvien, reisien, lonkkien, pakaroiden ja jopa alaselän kipuja voidaan usein tuntuvasti lievittää oikein toteutetuin tukipohjaratkaisuin tai alaraajojen mahdollista pituuseroa vähentävin korotuksin.

Omassa praktiikassani olen 70-luvun lopulta lähtien rutiinisti kiinnittänyt paljon huomiota alaraajojen virheasentoihin ja suorittanut muutamia näitä koskevia tutkimuksia. Kokemukseni mukaan paras apu tukipohjista saadaan, kun ne suunnitellaan yksilöllisesti kiputilan luonteen ja asentopoikkeavuuksien mukaan. Monissa pitkäaikaisissa kiputiloissa tukipohjista saatava apu on maksimissaan yhden - kahden kuukauden kuluessa käyttöönotosta.

Olemme todenneet noin 40 prosentilla ihmisistä olevan jalkarakenne, johon voi liittyä liiallista vääntymistaipumista- varsinkin liikuttaessa epätasaisilla alustoilla tai käytettäessä löysälestisiä jalkineita. Noin 15 prosentilla henkilöistä on nilkat kallellaan ulospäin tai ovat siinä määrin suorat ja joustamattomat koko askelluksen ajan, että jalkojen iskunvaimennus on riittämätön. Tämä aiheuttaa tärinärasitusta ja lihasten jännittymistä (mm. pohjekireyttä)alaraajoihin. Jäykkänilkkaisuusongelmia voidaan paljon helpottaa jalan ulkoreunan kiilauksin ja käyttämällä löysälestisiä jalkineita.

Noin 50 prosentilla henkilöistä alaraajoissa on pituuseroa 5 millimetriä tai enemmän ja vajaalla 15 prosentilla 1 senttimetri tai enemmän. Alaraajojen pituuseron olemassaolo voidaan luotettavasti tutkia vain ottamalla seisten röntgenkuva, jolla määritetään reisiluiden yläpäiden taso. Mitä enemmän liikutaan, sitä pienemmät pituuserot voivat altistaa moniin selän ja alaraajojen kipuihin. Yksilöllinen vaihtelu pituuseron kliinisessä merkityksessä on suurta kuten yleensäkin alaraajojen virheasennoissa. Eräässä urheilija-aineistossa pituuseroa vähentävät korotukset antoivat parhaan avun selän ja lonkan pitkäaikaisissa kivuissa vasta 3-4 kuukaudessa.

Kun jalan alueen tuennat ja korotukset eivät anna toivottua tulosta, niin usein syynä on se, että ne korjaavat riittämättömästi virheasentoa. Hyvään asentokontrolliin voidaan päästä sangen erilaisin pohjallismateriaalein. Kun tukipohjaratkaisut tuntuvat epäsopivilta ja aiheuttavat mahdollisesti uusia kipuja, on niiden toteutus usein vääränlainen ja tällöin niitä on muutettava sopivammaksi. Naisten kohdalla jalkineiden ahtaus aiheuttaa omia käyttöhankaluuksia. Välillä ongelmien ratkaisu vaatii paljonkin erikoisasiantuntemusta.

Injektiohoidoista

Monilla rasituskivuilla on huomattava kroonistumistaipumus. Sekä akuutteja, että kroonisia tulehdusalueita voidaan tehokkaasti usein hoitaa paikallisin injektioin. Pitkäaikaisissa ja selvää toimintahaittaa aiheuttavissa kiputiloissa tulehduskohtia on harmillisen laajasti monissa paikoissa. Tällöin kiputilojen alkuhoidossa tarvitaan kipujen runsaslukuisuuden takia usein lukuisia injektioita, jotta riittävä kivunlievitys ja samalla lihasten rentoutuminen aikaansaadaan. Hoitokertoja tarvitaan usein kahdesta neljään, jolloin eri hoitokerroilla hoidetaan usein hieman eri kohtia.

Riittävä kivunlievitys vasta mahdollistaa eräät aktiivisemmat hoitotoimenpiteet, kuten aktiivisen fysioterapian, venytykset ja lihasvahvistukset. Akuuteissa tulehduksissa on hyötyä myös tulehdusta vähentävistä tabletti- ja salvahoidoista, mutta kroonisissa tapauksissa näiden hoidollinen teho on vaatimatonta tasoa. Oireita, kuten särkyä niillä toki tehokkaasti saadaan lievitettyä. Olen yli kymmenen vuoden ajan käyttänyt paikallisinjektioissa eri kortisonivalmisteiden lisäksi paljon minihepariinia, joka monissa kivuissa on vähentänyt injektiohoitokertojen määrää ja näin olennaistesti lisännyt hoitotehokkuutta.

Akillesjänteen ympärystulehduksissa mm. tarve lähettää potilaita leikkauksiin on kokemukseni mukaan pienentynyt paljon minihepariinin käyttöönoton seurauksena. Jo yli 40 vuotta sitten hepariinin hyvä teho osoitettiin akuuteissa narisevissa jännetulehduksissa. Suomessa on käytössä yksi injektiovalmiste (hyaluronihappo) nivelrikon hoitoon. Nivelrikon luonteesta ja hoitovasteesta riippuen hoitokertoja tarvitaan usein kolmesta kuuteen ja joskus tätäkin enemmän.

Eläinkokeissa valmisteen rustovaurioita korjaava vaikutus on voitu hyvin osoittaa. Kun kulumavaivoja hoidetaan on usein kokemukseni mukaan hoidettava injektioin myös kuluneen nivelen ympäristön tulehduskipukohtia. Painonpudotus, lihasvahvistukset, venytykset, asentovirheiden korjaukset ja oikeanlainen liikuntaohjelma ovat usein jatkohoidossa tärkeitä. Oikeilla jalkinevalinnoilla voidaan pienentää alaraajoihin kohdistuvia rasituksia.